Kämppä numero 2 ("homeloukko"):
Kun viime syksynä koulut taas alkoi, niin me (minä ja Sofia/Soffe/Trubaduuri/Gimli) kannettiin kamat tänne. Saatiin kiinteistönvälityksen kautta nurkkayksiö jonkin vanhustenliiton neliapila- rivareista. Mikä siis tarkoittaa sitä, että meidän naapureiden keski-ikä oli sellaset kunnioitettavat 65- vuotta (tai enemmänki ehkä). Hyvinhän me sinne sekaan mahuttiin, vanhuksista ei ollu minkäänlaista riesaa ja mä toivon syvästi ettei meistäkään ollu.
Tämä "homeloukko" sijaitsi vain reilun 400 metrin päässä koulusta ja vuokrakin oli jälleen kerran ihanan alhainen. Neliöitä oli vähän reilu 20 (tarkemmin en muista), huoneisiin kuului eteinen, kylppäri, vaatehuone, keittiö ja se pää-perus-olkkari-makkari-huone-mikä-lie-onkaan. Ei paha, ei paha..
Vaikka sitä pahaakin kyllä löytyi. Nimittäin, ne rivarit oli rakennettu 1973 (mun lempparivuosi wohoo), minkä johdosta nei ollu missään parhaassa kunnossa. Keittiön liesituuletin-tsydeemi oli vain sellanen metallinen putki, joka roikku katosta ja josta tippu pitkin syksyä kuivia lehtiä ja vettä sisälle. Ulko-ovi oli vanhaa puuta ja aina ihanasti vähä kosteella ja viileellä säällä paisui, eikä sitten auennut tai mennyt kiinni millään. Hakatiin sitä joskus kiinni ihan älyttömän pitkiä aikoja, kun ei se vaan suostunut iskeytymään karmeihin ja musta tuntuu, et kaikki mummelit ja papparaiset kuuroutu aina sen järjettömän läiskimisen takia. Kylppärissä haisi aina ihan oudolle ja oli muutenki aika epämiellettyvä, mutta sen kanssa kyllä pysty elämään ihan helposti. Suurinpana epäkohtana oli se ulko-ovi, jota oikeesti vihaan vieläkin. Ja no.. tietenkin se, että kun me muutettiin tuolta pois ja nostettiin mun patja ylös lattialta (en omistannu sänkyä ennen viime viikkoa) ja sen alta paljastu ihan järkyttävä homevaurio :-D Kosteus oli ilmeisesti tullu lattian läpi ja ottannu kiinni patjan pohojaan ja dsillai. Kiitin onneani, ettei mulla oo mitään allergioita tai yliherkkyyksiä millekään (paitsi sääskenpistoille).
Ei siinä, tää kämppä oli kyllä oikeesti tosi kiva ja tässä ois pystynny iha heittämällä asumaan pitemmästiki, mutta ku me saatiin mahollisuus muuttaa Soffen suhteilla yhteen toiseen, vasta rempattuun ja vähä isompaan kämppään..
Onnistuttiinhan me muuten kerran särkemään sen olkkarin iso ikkuna päreiksi, Oli kyllä aika voittajafiilis siinä vaiheessa.. onneks kiinteistötoimi makso uuden akkunan meijän puolesta :--)
Vaikka tämä nykyinen asunto (numero 3 siis) onkin paras tähän mennessä, niin kyllä tämä numero 2 on jämähtäny mun tärykalvoille pahemman kerran. Olihan se sentään meijän eka, ikioma, kämppä.
~ We will miss you ~
Palvelit meitä PullaPoikia hyvin ja hartaasti.
Rakkaudella: Lotta/Potta/Lorenzo/Kuningas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti