Missä? Milloin? Miksi? Miten? Mitä
ihimettä? Sitä mekin mietimme, mutta emme mieti enää, koska olemme valaistuneet spottivalojen loisteesta ja festariruuan tuottamasta askeesista..
14-16.11.2014 MN- festarit juhlivat 30- vuotista taivaltaan ja me kaksi PullaPoikaa (Sofia ja Lotta) olimme mukana juhlistamassa tätä maagista ja perin selkärankaa rasittavaa viikonloppua. Maata näkyvissä fetzifaalien (höhöhö) syntyperä on aivan erilainen kuin muiden olemassa olevien festareiden, sillä tällä on hyvinkin syvällinen ja koskettava alkuperä. Tarina sai alkunsa vuonna -84, erään Pallivahalaisen (joo, tiedän.. ignooratkaa nimen kornisuus..) 17- vuotiaan Timon kuolemasta. Timon perhe ja ystävät päättivät järjestää hieman erilaisen muistotilaisuuden, joka jo muutamassa vuodessa paisui yhä suuremmaksi tapahtumaksi. Timo eli koko elämänsä uskossa Jeesukseen ja tämän asian ympärille koko MN- festarit rakentuvat; uskoon ja toivoon. Paikka ja puitteet ovat vuosien saatossa vaihtuneet, mutta nimi on ja pysyy. Vuodesta 1991 lähtien festarit on järjestetty Turun HK areenalla ja Messukeskuksessa, kuten tänäkin vuonna..
Torstai 13.11
Lotta: Meidän festarit starttas oikeestaan jo torstaina, koska piti kiirehtiä Reiskalle ja seukkarille oloiltaan heittämään läppää ja spekuloimaan tulevia kolmea päivää :-D Lähdin koulusta kaksi tuntia aikasemmin, koska valmistautuminen oli niiiiiiin rankkaa ja.... krhm. No, oikeesti lähin koska Soffe käski :l En voi mitään sen hirmuvallalle. Minkä tosin kostin sen raukan ystävälle illalla päsäyttämällä coca cola- pullolla sitä poloista miehen kuvatusta nenävarteen sellasella voimalla, että verihän siinä raa'asti roiskui...
Sofia: Noh... Tässä nyt mainitsemisen arvoisena asiana kerron, että toi oli nytte neljäs kerta, ku noissa pippaloissa kävin riehumassa. Ja en minä Lottaa pakottanu >:ccc Se ei ois kerinny hyppiä Michelinmiehen kyytiin (joka siis luonnollisesti meni Reiskalle). Oloillassa sitte kans vielä vähääsen fiksailtii pahaarullaa (lue: banderollia), tosin lähinnä vain silittämällä sen xD
Lotta: Niin ja vielä sellainen hauska tarina mun isoveljestä, joka vannoi vakaasti pitkin syksyä että "ei ei ei tänä vuonna minä EN mene maata näkyvissä- festareille en en missään nimessä".. Mutta kuinkas sitten kävikään. Muutama kaunis sananen ja pari peruutuspaikkaa; muuta ei vaadittu. Ja niimpä myös se juustopallero hyppäsi perjantai- aamuna linja-auton kyytiin...
Perjantai 14.11
Sofia: HUNAJA UNOHTU
Lotta: MIE TIIÄN!
Sofia: Suihkun raikkaana sitten siinä pankki ja kauppa ryöstön jälkeen saavuin ystäväiseni kanssa seukkarille siinä puolikymmenen kieppuroilla. Siinä sitte heitettiin kamat linkun uumeniin ja stressailin itekseni, että unohinko jotain. Ja noh.. tottakai unohin hampiharjan ja tahnan :;c Siinä piskuisen yli kymmenen kait lähettii Suomen persreikää kohti ajelemaan. Matkasta meinas siinä välissä se PahaRulla jäädä lojuilemaan seukkarin pöyvälle, mut sitte kävin senki urhoollisesti pelastamassa siivoojien kynsistä.
Lotta: Minäkin sieltä pellon ja traktorin välistä lensin huokutuksille alttiin isoveljeni kanssa (ei-niin-suihkun-raikkaana) kohti 37 paikkaista linja-autoa (kyllä, auton koko on oleellinen tieto..). Siinä sitten startattiin ja iloisesti lähdettiin körröttelemään kohti seitsemän ja puolen tunnin päässä sijaitsevaa TURKUA. Matkalla pysähyttiin kolmisen kertaa; take away- kahvipaussille, mein nuoriso-ohjaajan velan-perimis-peukaloiden-katkomis-paussille keskelle ei mitään, urhean linja-automme tuulilasinpyyhkijöiden fiksaamis taolle keskelle nelihaararisteystä JA Hesestoppiin vetämään roskaruokaa suonensisäisesti!
Sofia: Siellähän me hamppariruiskujen kanssa pössyteltiin ainaki leikisti nurkkapötsissä. Sittenpä sen roiman mässäilyn jälkeen vieritettiin kukin toisiamme takaisin linja-autoon ja vaivalloisesti köhien sekin siitä lähti liikkeelle Turkuuuuuu~. Marlin tehtaan ihQsta valojuttuloisesta tiesimme, että olemme saapuneet TURKUUN ja vieläpä oikeaan osoitteeseen eli NAKKIAREENALLE ja MESSUKESKUKSELLE! Jouvuttiin ootteleen varmaan ziljoonia mikrosekunteja, että saatiin rannekkeet ja muut mukavat jutut :c Sitte lährimmä Lottaloisen, Mikkoloisen ja Lottaloisen langenneen veljen kanssa viemään PahaaRullaa infopisteelle :------D
Lotta: Niinhän siinä kävi.. en oikeen ossaa tässä sillai erikseen miettiä erillisiä niiiin jänniä tapahtumia perjantailta, mutta siinähän se ilta meni kuunnellessa mm.
Ole Borudia ja
Matt Popovitsin viisaita sanoja. Messukeskuksesta bongattiin yksi PullaPoikien kadonnut lapsi, joka vaihtoi koulua ja oli nyt maskottina festareille mainostamassa kouluaan ja itse-tehtyjen-pinssien ilosanomaa. Jälleennäkeminen oli riemukas ja tulihan siinä sitten itsekin pari pinssiä taiteiltua. Ihmisvirta oli valtava ja minulle pienelle MN- ensikertalaiselle kaikesta huolimatta loistavan oloinen jokavuotisen perinteen aloittamisen aloitus. Majoituttiin Turun Lyseon liikuntasalin lattialla (voi JES) ja nukuttiin erittäin katkonaisesti seinien läpi humisevan myrskyn ja läpi yön lisääntyvän tyttölauman vuoksi.. mutta hengissä selvittiin ja lauantai viimein koitti...
Lauantai 15.11
Sofia: No voi ehanaa... RRRRÄYH. Siinä sitte yritäppä nukkua, ku tyypeillä alkaa puhelimet ja sun muut vimpeleet ja vempeleet soimaan sen muutaman minnuutein välein alkaen aamu kuuesta ja tietenkään _kukaan_ ei ole niitä sammuttamassa, vaan omistajat oli jo sipsutellut suihkuun ;;; n ;;; Ei ollut yhtään kivaa se ei. Seittemältä sitte itekki päätin alkaa laittaan naama päähän kiinni ja myrkyttämään kaikkia hiuslakalla ja muilla myrkyillä. Joskus 15min yli kahekas sitte (eräitten myöhästelijöitten takia) lähettiin huristelemaan vetsivaali alueelle, kun kaikki vielä lähinnä koomas siellä. Aamupalajono oli kyllä ei niin jonottamisen arvoinen, mutta olipahan sekin aamiainen eräänlainen kokemus sekin (en siis ole ennen näillä festareilla käynyt syömässä kuin 2kertaa ja nekin lounaita). Se siis sisälsi liisterimäistä puuroa, jolla mm pystyt korjaamaan kenkiä ja laatoittamaan taloasi, erijänniä jukurtteja ja sämpylöisiä, jotka saat heittämällä pinkin lapun laatikkoon. Ei kannanta missata! (huomatkaa Lotan kaksihaaraiset .-.)
Lotta: Itekki aamulla ryömin jälleen ei-niin-suihkun-raikkaana ulos peittoni syövereistä vielä edellisen party hard- päivän vaatteet upean ruumiini peittämänä. Kuten Soffe mainihtikin niin aamupala oli erittäin mielenkiintoinen kokemus (oikeastaan en mä muuta miltään aamupalalta odottanutkaan, että periaattessa en sen suhteen kokenu minkäänlaista pettymystä), mutta se ei todellakaan vetäny vertoja lounaan painajaismaisuudelle.. Tosiaan, olen aika hippi ja ympäristöaktivismin uljas alku ja siitä johtuen kasvissyöjä (paitsi kalan ja joulukinkun kohdalla..). Mitä tulee mieleen kun kuulet sanat "festarit" ja "kasvisruoka" samassa lauseessa? Mielikuvasi tuskin osuvat kovin kauas musertavasta todellisuudesta, sillä vaikka en olekaan nirso (paitsi juuri sen olennaisen lihan suhteen), niin tuon festari"ruuan" kohdalla päätin sellainen ihiminen olla. Sain nimittäin käteeni pahvilautasen täynnä pieniä jauhomaisia perunoita ja erittäin epäilyttävän lämmintä ja limaista sienikastiketta.. Normaalisti rakastan sieniä, mutta ei.. ei pysty, liian hapokasta. Yritin urheasti pusertaa haarukan kanssa sitä ruokaa kurkusta alas, mutta raja tuli vastaan ja loput kastikkeet lensi bio- jäteastiaan. Seuraavat pari tuntia yritin hieroa sovintoa kuolemaa tekevän mahani kanssa..
Sofia: Lotan ruokamyrkytyksen jälkeen kirmasimme kuin gasellit Nakkiareenalle, koska
Idän Ihmeitten keikka olisi siellä ja totta videossa me se nyt haluttiin nähä! Joskus puol10 se sitte alako ja oltiin Lotan kanssa vähintäänki pikkusissa kikseissä, ellei sitte oikeestaan jopa koettu nirvanaa. Järkytys oli suuri, kun Villen (viulu, mandoliini ja laulu) ihanat kultakutrit leikasi teurastaja norsut ja heitti sen poninhännän vielä perään sinne permannolle fanilauman keskelle. Pettymys oli ehkä hieven kun ne ei sitte soittanutkaan meidän niin rakastamaa
Yksisarviset kipaletta, mutta oli se kyllä huisia päästä niitten
1sarvisetour finaalikeikalle ja ehkä jopa niitten kaikkien aikojen viimeselle keikalle (nyyhkis). Maagisesti sitten Mikon kanssa löyvettiin ittemme Gospelkaivos 1, C-hallista joraamassa
Sotahuudon vähintäänkin yhtä sotaisen örinän tahtiin. Meinasin jopa joutua keskelle moshpittiä, mutta peruuttelimpa siinä sitten hiljakseni takaoikealle ja törmäsin samalla Mikkoloiseen.
Lotta: Yksi ikuisista suosikeistani (jo vuodesta 2011) esiintyi myös Gospelkaivoksessa C-hallissa, nimittäin itse
Kaemo. Kaemo on ihan tajuttoman loistava ja valovoimainen gospel-reggae yhtye, jonka esiintymistä olen ollut todistamassa aiemminkin ja nyt jälleen näillä fabulööseillä festareilla! Kaiken lisäksi me päästiin tapaamaan
Kaemon laulaja ja kättelemään ja moikkaamaan kyseistä jäpikkää, KOSKA Soffen ystäväinen aka Mikkoloinen aka Michelinmies on tämän laulajan hyvä sotatoveri (airsoft....pfff). Mikä voisi olla enää hienompaa kuin
Kaemon fyysinen kosketus.. I'm never gonna wash this hand again! Just kidding.. pesin käteni moneen kertaan. Joo.
Metsästin ja bongasin myös päivän aikana muutaman ihanan Lorton, joita myös Tolkien- fanaatikoiksi ja nettikavereiksi voisi kutsua. Aikamme yhdessä oli lyhyt, mutta kaunis... *nyyh* Annan miinuspisteet siitä, etten ehtinyt haastaa ketään sumopaini- matsiin :l
 |
| Kaemo! |
Lotta: Hypetyksen arvoisia esiintyjiä olivat myös mm. LZ7 ja Remedy Drive. LZ7 on kotoisin Briteistä ja Remedy Drive jenkeistä. Sanoja on vaikea löytää kyseisten yhtyeiden mahtavuudelle, mutta tässä myöhemmin muokkaillaan videokoostetta festareista ja siitä sitten kiinnostuneet näkee strobot- tanssia ja muuta mukavaa. Sanon kuitenkin sen, että rakastuin Remedey Driveen ihan vaan senkin puolesta, että laulaja siteeras välispeakeillaan useaan otteeseen oppi-isääni Gandalfia! Olin otettu ja fiiliksissä. Jes. (Soffe osti LZ7 t-paidan!!!)
Sofia: LZ7 on ehkä oma ikuinen rakkauteni. Niitten monienkin biisien sanat koskettavat ihan omalla tavallaan jopa minunkin kovettunutta ja mustaa sieluani (kyllä, sellaisenkin omistan). Laulajan puhe oli jotain käsittämättömän herkkää ja osittain itseänikin koskevaa, joten eiköhän siinä itkukin päässyt. Leikittiin siinä ennen
Suomen suurinta nuorteniltaa (jossa jokin puhekki pidettin, mutten saa päähän mistä siinä edes puhuttiin) sellasta ihanaa auringonkukka leikkiä, jonka aikana tuntu siltä, että oisin voinu sieltä katsomosta tippua alas, mutta eipä siitä sen enempää.
Audile oliki sitte lauantain kaikkein viimesin esiintyjä ja ne oli ikäänkuin nuortenillan after paardit. Pakko nyt kyllä sanoa, että Audilekin on yksi suosikeistani ollut jo kauan. Joskus siinä vartinyli 23 lährettiin sillä pikkulinkunpahasella ajelemaan kohti Runosmäen lyseota, jossa könysimme sen jumppasalin lattialle. Siinä sitte, ku oltiin ilta pesut, pisut ja mahrollisesti kakitki saatu tehtyä, nii painettiin päät tyynyihin ja pudottiin heti unten maikkosille. Ja se kyllä teki terää...
Sunnuntai 16.11
Lotta: Herääminen aamulla oli huomattavasti kivempaa kuin päivää aikaisemmin, mieki olin saanu nukuttua heräilemättä kertaakaan koko yönä. Noin kaksisataa
tuhisevaa burritoa alkoi pikkuhiljaa vaeltamaan kohti vessaa ja aloittelemaan armotonta ryhmä-meikkausta. Kimpsut ja kapsut kerättiin kasaan ja heitettiin linkun perälle, ajeltiin festari- alueelle ja jäätiin jonottomaan loputtomaan aamupala- jonoon sitä makuhermoja hivelevää sämpylää. Siinä sitten pyräheltiin riemumessuun, jossa kuunneltiin aina yhtä loistavan
Juha Heinosen saarnaa ja
The Roadin muikeaa musiikkia. Lounaalla mie jätin ihan suosiolla sen ruuan ottamatta ja söin paahtamattoman paahtoleivän. Ehittiin muutamat raivokkaat korttipelitki heittää väliin, hyvästellä se meidän kadonnut PullaPoika ja hamstrata loppuunmyynnistä 10€
Idän Ihmeiden T-paidat! Ne on tosin kokoa L, mikä tarkoittaa meidän hobittien kohdalla teltan kokoista peitettä, mutta whatever se on
IDÄN IHMEIDEN!
Lopputilaisuus "Kotiinpalaajan päiväkirja" oli mahtava, kuten kaikki muukin festareilla. Banderolli- kisan voitto, hopea ja pronssi menivät kyllä harmi vaan kaikki vääriin osoitteisiin, koska rehellisyyden nimissähän ne kaikki tittelit ois kuulunu mun ja Soffen upealle PahalleRullalle :l Olin aika pettynyt ja olen itseasissa edelleenkin. Voi voi voi..
Sofia: Loppuun oli vielä
Tapion Juhan keikka, joka keräsi ehkä kaikkein eniten niitä fangöörlejä sinne permannolle ja voi jestas sitä kirkumisen määrää! No joo joo.. myönnetään, että olihan sekin aika siisti kokemus senki keikalle nyt ekaa kertaa päästä jne, mut en nyt varsinaisesti mikään fanikaan ole. Jossain vaiheessa (~14.20) lähettiin huristeloimaan sitten takaasin Reisikkäitä kohti. Pysähyttiin sitte siinä Parkanossa HeseStopilla, joka suorastaan tulvi muuta festari väkeä. Kirjaimellisesti. Syöpöteltiin sitten siellä taas, minä tietenkin sen perus kanahampparini ja Lotta-Potta sen kalahampparin (jota ehdottomasti boikotoin). Muutamat tututki siellä tuli kumoon kaadettua ja läjään rutistettua. Koko loppumatkan mittaisen ruokalevon aikana katottin Itseilkimys2 loppuun ja sitte kateltiin siinä myöskin Hobitti: Smaugin autioittama maa, joka vangitsi Lottaseni tuijottamaan miltein apaattisesti sitä ruutua, koska eihän se siinä mitään muutakaan voinut tehdä (Lortto kun on). Eräs kipale, jonka aivannnnnnnn ihana nuorisotyönohjaajamme AP laittoi aina väliin soimaan, olisi herättänyt mammutitkin sukupuutosta, sai meidät isoiset hardybailaamaan linkun etuosassa ja pikkuriparilaiset sydänkohtauksen partaalle. Siinä Racelle päästyämme kutittelin vielä isosiskoni kaverin niskaa, joka sitten hihitteli oikein söpösti, joka oli aika suuri yllätys reaktio jäätävältä 2metriseltä jääkaapin kokoselta ukkelilta, jolla oli erityylikkäät mursuviikset. Paluu matka takaisin omaan luolastoomme meni siinä, että (ainakin) minä nukuin pätkiä ja olin ihan hukassa aina kun satuin heräämään koomasta. Sitten menin nukkumaan.
Lotta: Minäkin viimein sunnuntai-iltana raahasin itseni suihkuun (kaikkien iloksi ja onneksi) ja pesin pois kaiken paskan ja hien ja muun yhtä hienon ja hygieenisen asian itsestäni, mitä keskiviikon suihkuttelemisen jälkeen olin itseeni kerännyt. Mitä sitä turhaan vettä kuluttamaan...
Yhteenvetona voisimme sanoa, että..
Lotta & Sofia: Vaikka Maata Näkyvissä- festarit ovatkin uskonnollinen musiikkitapahtuma, niin sinne sekaan kyllä mahtuu ja pääsee kaikenlaiset ei-uskovaisetkin. Monilla tuntuu olevan ihan kamalat ennakkoluulot MN:stä; kaikkee sellasta että siellä vaan 'jeesustellaan' koko ajan ja tuputetaan Kristinuskoa joka tuutista ja reiästä sisään. TOIVOTTAVASTI tämä ylipitkä ja yliIHQ postaus nyt kuitenkin auttoi kumoamaan edes joltain edes jonkin verran tälläisiä turhia vieroksumisia ja pelkoja. Tunnelma MN- festareilla on jotain aivan omaa luokkaansa ja ihmiset ovat normaaliaelämää avoimempia ja helpommin tutustuttavampia :-D Esimerkkinä nämä "free hugs"- ihmiset, jotka kiertelevät kolme päivää ympäri ämpäri ainoastaan halailemassa tyyppejä. Anyways, me todellakin suositellaan MN:ää jokaikiselle iikalla ja kaikille muun nimisillekin ihimisille! Menkäätte ja ällistykäätte!
Olemme puhuneet, amen.
