Irlanti 2015

Siis mitä?! Irlanti? 

Joo-o

..

Minä, Heidi ja Rista (+21 muutakin ihmistä)

viisi päivää

Dublinissa

..

Oli kaunista ja kamalan hauskaa

Ja mulla ei kauheesti mitään muuta ole kuin luontokuvia

tai ainakaan sellaisia

julkaisemiskelpoisia

hyi hyi

.. 

toimin roskakuskina

Käytiin monessa paikassa ja tavattiin monia ihmisiä

ja kulutettiin vessapaperia ja mokailtiin respassa,

pidettiin varmaan puolet Dublinista hereillä

iltaisin

ja Heidi ei osannu käyttää suihkua

enkä kyllä minäkään

ja hävittiin kiroiluttomuuskilpailu

ja ostettiin hevosenpää

Ja Heidi nimettiin uudelleen Kaydeniksi, 

kiitos kuuluu

Starbucksille

Ja huom huom!

Kaikki kuvat on kännykällä otettuja,

mun sydän kyllä meinas murtua noissa kauniissa maisemissa,

kun eivät saaneet oikean kameran ansaitsemaa kosketusta.

Anyways, matka oli mahtava 

ja Heidi ja Rista saa kertoo siitä ite tarkemmin 

jos lystäävät

Heippa,

rakkaudella:

Lotta the King

Hiuscoctail à la Pullikset #2

Velhokin on nyt siniverinen, hehe. 

My life as PullaPoika

Ehkä enskerralla oikeesti saatte tekstiäkin, ehehehe..

A Little party never killed nobody

On tässä viimeaikoina sen verran esiintyny kaikenlaista häslinkiä ja söhläystä, että blogihan tietty jääny päivittämättä.. MUTTA nyt sitten saatte vähän raotusta verhojen takaa, että mitä kaikkee me ollaankaan viime aikoina puuhailtu.. 

Ensinnä siis: Back to the Future- maratooni + uuden vuoden lahjojen jako. Yllä olevasta kuvasta voitte huomata kuinka Joulupukin Italialainen serkku Santa Clausio vieraili mein PullaPoikien kommuunissa jakaen uudenvuoden- lahjoja, koska joululahjat on liian mainstream ja vuoden 2015 juhlistaminenki pitää tietty pitää muodikkaasti myöhässä. Mutta hienoja lahjoja pukki kuitenki toi ja kukaan ei ainakaan kehannu myöntää olevansa pettynyt :-D Maratooni kyllä meni yhessä vaiheessa pelkkään Elijah Woodin söpöyden ylistämiseen (muutaman hassun sekunnin osastaan BTTF:n kakkososassa), mutta mitäpä sille voi? 

Velhon matka Belgiaan: Joo, mein RistoVelho vietti viikon vohveleiden ihmemaassa. Se toi mukanaan hyvää suklaata, joten en valita edes siitä, että jouduin saattelemaan sen puoli kolmelta aamuyöllä taxille. Hehe. Tässä innostuneen oloinen velho matkaa edeltävänä iltana (Kyllä se siinä peiton alla on, uskokaa pois);

WANHAT: Joo, vittu. Wanhat oli ja meni, mutta glitter on ja pysyy. Tästä happeningistä tulee kyllä myöhemminkin tarkempaa matskua ja parempia kuvia ku ne mitä mulla on nyt tarjota..

Näitten kolmen yksittäisen jutun lisäksi ihan vaan sellasta yleistä paskanjauhantaa, koulujuttujen helvettiä ja elämän kiertokulun syvempää pohdiskelua. Ensiviikolla kuitenkin luvassa on lisää actionia.. en oikeen osaa päättää että paljastanko sitä vielä. Ehkä en.. se ei kuiteskaa oo mikää pikkujuttu. Meistä tulee julkimoita (ainakin melkein) ~

Anyways, nähäänpä sitten taas jos ei olla sokkeita. Ja jos ollaan niin sitte törmäillään. Hei Hei.

Rakkaudella; Lotta/Potta/Kuningas

Hyvää ystävänpäivää mes amis~

Mitäpä tässä kertoisin ystävyydestä.

Ainakin omasta puolesta voin sanoa, että jaan pienen palan maagista mahtavuutta jokaisen pullapojan kanssa, aina jotain erilaista sellaista. Näistä pienistä erityisistä paloista koostuu suurempi palapeli, joka edustaa meidän kaikkia mahtavuutta kokonaisuutena ja tietysti meidän ystävyyttä.

"You can be awesome by yourself

but the best kind of awesomeness is that when you're awesome with your friends"

Ystävyys voi viedä aikaa tai tapahtua sekunneissa.

Ehkä istuit bilsan tunnilla tutun kaverin kanssa ja yhtäkkiä teidät laitetiin samaan ryhmään toisen kaveriparivaljakon kanssa. Olette nähneet toisenne käytävälle muutaman kerran, mutta ette ole vielä puhuneet mitään. Pian aletaan puhumaan yötaivasta ja siitä, mitä siellä voisin ehkä nähdä. Eräs mainitsee sinisen lentävän kopin ja vain sormia napsauttamalla uusi ystävyys kukoistaa.

On myös mahdollista, että olet saattanut tuntea jonkun pitkän aikaan, mutta koska olette kulkeneet eri teitä ja kohtamiset ovat olleet harvoja, vain kohtalo on voinut puuttua peliin ja ehdottaa ystävyyttä teille...

Sitä on saanut usemman kerran hymyillä itekseen vain sen vuoksi, että on saanut niin hyviä ystäviä elämänsä aikana.

Seriously guys, eräät alko suunnittelee vasta alle kuukauden tuntemuksen jälkeen meikän 18^th-parteja. Kaikki lähti siitä, että en maininnut omista synttäreistä silloin kun täytin 17. Kuinka sain kuulla kunniani silloin. xDD Tämä siis vuonna 2013. ←-Onpas siitäkin aikaa.

Viettäessäni hetkiä näiden ihastuttavien ihmisten kanssa, olen saanut oppia joka päivä jotain uutta vaikka en ole sitä ehkä tajunnutkaan heti.

Eräiden kanssa jaan samat fandomit,

toisten kanssa elämänkokemukset,

muutamien kanssa syvälliset keskustellut ja

joidenkin kanssa ihan vain arkielämän komedian.

Tai jopa näitä kaikkia. XDD

Se meikän kummallisita... siis hyvin taianomaisita jutuista.

Haluan vielä kerran toivottaa kaikille oikein maagista ja mahtavaa ystävänpäivää~

P.S. Muistuttakaa kavereitanne heidän omasta erityisestä mahtavuudestaan aina välillä. ;)

Kirjoittaa Arvon Velho eli Risto

Kämppä nro 2 (tällä kertaa oikeesti)

Edellinen postaus vähä veny ja vanu, enkä siihen sitten loppujen lopuksi alkanut tunkemaan juttua siitä toisesta asumuksesta. Olis tullu ihan liian pitkä, eikä sitä Erkkikään ois jaksannu lukia. Joten.. 

Kämppä numero 2 ("homeloukko"):

Kun viime syksynä koulut taas alkoi, niin me (minä ja Sofia/Soffe/Trubaduuri/Gimli) kannettiin kamat tänne. Saatiin kiinteistönvälityksen kautta nurkkayksiö jonkin vanhustenliiton neliapila- rivareista. Mikä siis tarkoittaa sitä, että meidän naapureiden keski-ikä oli sellaset kunnioitettavat 65- vuotta (tai enemmänki ehkä). Hyvinhän me sinne sekaan mahuttiin, vanhuksista ei ollu minkäänlaista riesaa ja mä toivon syvästi ettei meistäkään ollu. 

Tämä "homeloukko" sijaitsi vain reilun 400 metrin päässä koulusta ja vuokrakin oli jälleen kerran ihanan alhainen. Neliöitä oli vähän reilu 20 (tarkemmin en muista), huoneisiin kuului eteinen, kylppäri, vaatehuone, keittiö ja se pää-perus-olkkari-makkari-huone-mikä-lie-onkaan. Ei paha, ei paha.. 

Vaikka sitä pahaakin kyllä löytyi. Nimittäin, ne rivarit oli rakennettu 1973 (mun lempparivuosi wohoo), minkä johdosta nei ollu missään parhaassa kunnossa. Keittiön liesituuletin-tsydeemi oli vain sellanen metallinen putki, joka roikku katosta ja josta tippu pitkin syksyä kuivia lehtiä ja vettä sisälle. Ulko-ovi oli vanhaa puuta ja aina ihanasti vähä kosteella ja viileellä säällä paisui, eikä sitten auennut tai mennyt kiinni millään. Hakatiin sitä joskus kiinni ihan älyttömän pitkiä aikoja, kun ei se vaan suostunut iskeytymään karmeihin ja musta tuntuu, et kaikki mummelit ja papparaiset kuuroutu aina sen järjettömän läiskimisen takia. Kylppärissä haisi aina ihan oudolle ja oli muutenki aika epämiellettyvä, mutta sen kanssa kyllä pysty elämään ihan helposti. Suurinpana epäkohtana oli se ulko-ovi, jota oikeesti vihaan vieläkin. Ja no.. tietenkin se, että kun me muutettiin tuolta pois ja nostettiin mun patja ylös lattialta (en omistannu sänkyä ennen viime viikkoa) ja sen alta paljastu ihan järkyttävä homevaurio :-D Kosteus oli ilmeisesti tullu lattian läpi ja ottannu kiinni patjan pohojaan ja dsillai. Kiitin onneani, ettei mulla oo mitään allergioita tai yliherkkyyksiä millekään (paitsi sääskenpistoille). 

Ei siinä, tää kämppä oli kyllä oikeesti tosi kiva ja tässä ois pystynny iha heittämällä asumaan pitemmästiki, mutta ku me saatiin mahollisuus muuttaa Soffen suhteilla yhteen toiseen, vasta rempattuun ja vähä isompaan kämppään.. 

Onnistuttiinhan me muuten kerran särkemään sen olkkarin iso ikkuna päreiksi, Oli kyllä aika voittajafiilis siinä vaiheessa.. onneks kiinteistötoimi makso uuden akkunan meijän puolesta :--) 

Vaikka tämä nykyinen asunto (numero 3 siis) onkin paras tähän mennessä, niin kyllä tämä numero 2 on jämähtäny mun tärykalvoille pahemman kerran. Olihan se sentään meijän eka, ikioma, kämppä. 

~ We will miss you ~

Palvelit meitä PullaPoikia hyvin ja hartaasti. 

Rakkaudella: Lotta/Potta/Lorenzo/Kuningas