Kämppä nro 2 (tällä kertaa oikeesti)

Edellinen postaus vähä veny ja vanu, enkä siihen sitten loppujen lopuksi alkanut tunkemaan juttua siitä toisesta asumuksesta. Olis tullu ihan liian pitkä, eikä sitä Erkkikään ois jaksannu lukia. Joten.. 

Kämppä numero 2 ("homeloukko"):

Kun viime syksynä koulut taas alkoi, niin me (minä ja Sofia/Soffe/Trubaduuri/Gimli) kannettiin kamat tänne. Saatiin kiinteistönvälityksen kautta nurkkayksiö jonkin vanhustenliiton neliapila- rivareista. Mikä siis tarkoittaa sitä, että meidän naapureiden keski-ikä oli sellaset kunnioitettavat 65- vuotta (tai enemmänki ehkä). Hyvinhän me sinne sekaan mahuttiin, vanhuksista ei ollu minkäänlaista riesaa ja mä toivon syvästi ettei meistäkään ollu. 

Tämä "homeloukko" sijaitsi vain reilun 400 metrin päässä koulusta ja vuokrakin oli jälleen kerran ihanan alhainen. Neliöitä oli vähän reilu 20 (tarkemmin en muista), huoneisiin kuului eteinen, kylppäri, vaatehuone, keittiö ja se pää-perus-olkkari-makkari-huone-mikä-lie-onkaan. Ei paha, ei paha.. 

Vaikka sitä pahaakin kyllä löytyi. Nimittäin, ne rivarit oli rakennettu 1973 (mun lempparivuosi wohoo), minkä johdosta nei ollu missään parhaassa kunnossa. Keittiön liesituuletin-tsydeemi oli vain sellanen metallinen putki, joka roikku katosta ja josta tippu pitkin syksyä kuivia lehtiä ja vettä sisälle. Ulko-ovi oli vanhaa puuta ja aina ihanasti vähä kosteella ja viileellä säällä paisui, eikä sitten auennut tai mennyt kiinni millään. Hakatiin sitä joskus kiinni ihan älyttömän pitkiä aikoja, kun ei se vaan suostunut iskeytymään karmeihin ja musta tuntuu, et kaikki mummelit ja papparaiset kuuroutu aina sen järjettömän läiskimisen takia. Kylppärissä haisi aina ihan oudolle ja oli muutenki aika epämiellettyvä, mutta sen kanssa kyllä pysty elämään ihan helposti. Suurinpana epäkohtana oli se ulko-ovi, jota oikeesti vihaan vieläkin. Ja no.. tietenkin se, että kun me muutettiin tuolta pois ja nostettiin mun patja ylös lattialta (en omistannu sänkyä ennen viime viikkoa) ja sen alta paljastu ihan järkyttävä homevaurio :-D Kosteus oli ilmeisesti tullu lattian läpi ja ottannu kiinni patjan pohojaan ja dsillai. Kiitin onneani, ettei mulla oo mitään allergioita tai yliherkkyyksiä millekään (paitsi sääskenpistoille). 

Ei siinä, tää kämppä oli kyllä oikeesti tosi kiva ja tässä ois pystynny iha heittämällä asumaan pitemmästiki, mutta ku me saatiin mahollisuus muuttaa Soffen suhteilla yhteen toiseen, vasta rempattuun ja vähä isompaan kämppään.. 

Onnistuttiinhan me muuten kerran särkemään sen olkkarin iso ikkuna päreiksi, Oli kyllä aika voittajafiilis siinä vaiheessa.. onneks kiinteistötoimi makso uuden akkunan meijän puolesta :--) 

Vaikka tämä nykyinen asunto (numero 3 siis) onkin paras tähän mennessä, niin kyllä tämä numero 2 on jämähtäny mun tärykalvoille pahemman kerran. Olihan se sentään meijän eka, ikioma, kämppä. 

~ We will miss you ~

Palvelit meitä PullaPoikia hyvin ja hartaasti. 

Rakkaudella: Lotta/Potta/Lorenzo/Kuningas

Kämppä nro 1 & 2

Okei, eli tässä nyt pikaisen pään raaputtelemisen jäläkeen päätin luoda postauksen miun ja Sofian (aka Soffe/Trubaduuri/Gimli) mystisistä asumuksista. Mehän siis asutaan nyt toista vuotta yhessä, tällä hetkellä menossa on kämppä numero 3 (Se tosin ansaitsee ihan ikioman tilan loistaa, joten tässä vaan juttua kahdesta ekasta). 

Miksi me asutaan yhessä? Koska karattiin ylä-asteen jälkeen kauas pois kotoa. "Race" - missä me asuttiin - on noin 100km päässä täältä missä nykyään punkataan. Ihan kiva niin. Saa omaa tilaa ja rauhaa ja niin pois päin ja edespäin ja dsillai. Olin silloin 15, Sofia oli 16 - tänä vuonna odottaa täysi-ikäisyys. Jee jee jee. Saa ajaa autoa jos nyt koskaan uskallan sitä korttia hankkia. 

Anyways.. ohi aiheen meinas mennä lentäen. Onneks sain näppäimistön hallintaan ajoissa, niin ettei teidän nyt tarvihe kahlata läpi tekstin mikä ois varmaa johtanu johonkin virtahevon virtsatientulehduksen analysoimiseen. 

Eli.. Kämppä numero 1 ("Karanteenialue"):

Asuttiin siis Kristillisen Opiston Asuntolassa ensimmäinen lukiovuosi. Koko helevetin vuosi.. Kokonaispakettina tuosta ajasta voin sanua, että voi vittu. Mutta ei kaikki ollu kamalaa, ei tosiaankaan. Siellä punkkaaminen oli varsin mielenkiintoista ja oltiin tyyliin paikan kapinalliset. Se oli aika hauskaa.. Mutta ei siinä mielessä, että suurimmilta osin meitä kartettiin kuin ruttoa. Ja tämä vain koska oltiin aika anti-social niitä kohtaan, eikä käyty sitä Kristillsen Opiston koulua. Mutta myönnän omaksi puolustukseksi, että oli ne muutki asukkaat aika saatanan mörököllejä. 

Syksystä asuttiin alakerrassa huoneessa, jonka numeroa en muista. Sofia saattais muistaa.. *kysyn*.. Se sano, että vissiin 211 (ja sitten se teki hieanoja raipanisku- äänitehosteita). Siellä me olitiin aika lailla linnottauduttu, mutta propsit pittää kyllä antaa asuntolan takapihalle. Se oli ihan helevetin hieno paikka ja pyörittiin siellä ympyrää ja harrastettiin kaikkee muuta yhtä järkevää aktiviteettiä. Kuten..

Häröjen valokuvien ottamista..

Vetten päällä kävelyä taikamokkasiinit jalassa.. (okei upposin)

Ja no, kaikkea muutakin, mutta en jaxa.. kirjottaa siis.

Ennen Joulua muutettiin yläkertaan vähän pienempään huoneeseen, koska edellisessä oli invavessa ja joku ilmesesti oikeestikin tartti sitä. Plussat muuten kyllä kylppäreistä.. suihkut oli ku jotain pala taivasta. Varmaan ainut asia mitä mulla oikeesti on ikävä sieltä :-D

Muita plussia paikka saa ainakin halvasta vuokrasta, terveestä ja hyväkuntosesta rakennuksesta sekä.. OK EN TIIÄ. Meni jo liian vaikeeksi. 

Miinuksia tulee kyllä senkin eestä: koodiavaimet (jotka ei koskaan toiminu ja aina sai miettiä, että "hm nukunko nyt käytävän lattialla vaiko keittiön pöydällä"), vittumaisista kanssa-asujista (en jaxa valehdella, joten sanon suoraan), valvojasta (joka toki oli aika viaton, mutta piikki perseessä), ruuan varastamisesta (ihan tosi muuten; meiltä katos ihan älyttömät määrät ruokaa), turhista säännöistä ("vieraita vain keskiviikkoisin klo 17:30-20.00 välillä" yms,) ja vähän kaikesta muustakin. 

Hm.. jotenki musta tuntuu, että tää postaus loppuu kyllä vain tämän ekan asumuksen esittelyyn. Tulis ihan liikaa tavaraa jos alkaisin nyt sitä toistakin tässä mainostamaan. Joo.. eli sori, valehtelin. Tämä on vain sitten täsä Asuntolasta. Heh heh.. Otsikko saa luvan pysyä sellaisenaan, huomaapa sitte etiäpäin lukiessaan, että miten juttu muodustuu. 

Mutta nyt.. KUVIA

Rakkaudella: Lotta/Lorenzo/Kuningas

Hey ho!

Oho oho kun oon ollu aktiivinen.. heh, viimeks kirjottannu niistä MN- festareista.. shame on me. Onneksi täällä on ilimeisesti etes Tane ja Velho käyny turinoinamassa, mutta mitäs jos nyt vittu minäkin.

NIIN JAA JUU eli vuosi 2015 on lähteny käyntiin meiänki kohalla. Joulu tuli ja meni, mutta lisäkilot on ja pysyy. Koulu alkoi ja loppua ei näy. Stressiä pukkaa ja kiire kolkuttaa ovella joka toinen minuutti. Muistilista kasvaa ja kasvaa ja kasvaa.. rakastan vuojen alkuja.

Wanhatki lähestyy! Oh My God, ei niihin ole enää kuin kuukausi. Lavasteet pitäs tehä ja tanssimaanki ois ihan hyvä opetella.. Mekko minulla on jo plakkarissa ja parturiaika varattu, mutta kengät, extratissit ja tanssitaito vielä uupuu.

Koulussa muutenkin meinaa pukata hikeä kaiken maailiman projektien ja matkojen ja rahankeräämisen takia, mutta ehkä se tästä. Ehkä.

Mutta mikä tärkeintä ja se miksi aloin kirjoittamaan: SAIN KIVOJA JOULULAHJOJA. Oikeesti. Aloin epäilemään hieman kyllä kun en muista olleeni kiltti ollenkaan kuluneen vuoden aikana. Rikkonnu vaan ikkunoita ja valehellu opettajille.. hyi minua.

Mistä tulikin mieleeni.. The Battle of the five armies. Oon käyny kahtoon sen nyt kaksi kertaa, enkä varmaan tuu koskaan toipumaan henkisesti. *syvääkin syvempi huokaus* On se vaan kuulkaas traagista.. Okay myönnän: The Return of the king on surullisempi. Mikään ei vaan voi särkeä sydäntä pahemmin kuin Sam ja Frodo Tuomiovuorella. Ei mikään.

Anyways.. pointtini meni nyt kyllä ohi, jos sellaista koskaan olikaan. Tämä vain oli tälläinen pakollinen hengissä olemisen ilmoitus ja lupaus siitä, että epäaktiivisuus muuttuu pian superaktiivisuudeksi.

Lopuksi vielä hassun hauska kuva.. Hm, en tiedä vielä mistä. Katotaan mitä löydän..

Nyt menen kauppaan hakemaan maitoa -----------------> Hei hei.

Rakkaudella:
Lotta/Lorenzo/Potta/Kuningas

Velho täällä~

Bonne année mes amis~

Arvon Velho eli Pullapoikien Risto kirjoittelee nyt ensimmäistä kertaa hyvä yleisö. 

Mahtavuus on juttuni ja sitä olis tarkoitus pitää yllä tänäkin vuonna loistavien frendien kans.

Mielenkiinnolla sitä odottaa, että mitä kaikkea tulee tapahtumaan tänä vuonna ja kuinka monen asian kulkuu sitä voi itse vaikuttaa.

On uusia seikkaluja edessä ja koettelemuksia vastassa. Tämä Velho meinaa ottaan vastaan molemmat virne kasvoillaan ja tietysti mahtavuuden voimalla. Haa~

Toivon mukaan palaan vielä kirjoittelemaan jotain.

See ya~